sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Raha puhuu

Ehdin hetki sitten avautua tästä passiasiasta. Ehdin myös bongata uuden Italiassa liikennöinnin aloittavan bussiyhtiön, joka tarjoaa matkoja Venetsiasta Roomaan ja takaisin kahdella eurolla. Kahden euron matkustamisen jälkeen ei tuo passin ylisuolainen hintakaan olisi kirpaissut niin ikävästi, ja suunnittelinkin jo Rooman reissua kuun lopulle.

Meidän hevoset on kuitenkin lähdössä Ranskaan pelaamaan pooloa. Paikanpäällä on ihan oikea poolohevosten hoitaja, joten kuvittelin että voin jäädä tänne. Tänään pomo kuitenkin soitteli ja sanoi, että heidän mielestään olisi minulle hyvää kokemusta viettää 10-15 päivää pooloelämään tutustuen ja oikeastaan minua tarvittaisiinkin Ranskassa. Selitin pomolle taas, ettei minulla ole voimassaolevaa passia tai mitään muutakaan matkustamiseen kelpaavaa asiakirjaa, ja että uuden passin saamiseen tarvitsee vähintään viikon.

Pomon mielestä tämä ei ollut mikään ongelma. Voisin jättää matkalaukun hevosrekan kyytiin, mennä junalla Roomaan, hankkia sieltä väliaikaisen matkustusasiakirjan, jatkaa toisella junalla Sanremoon, mistä rouvapomo ottaisi minut kyytiinsä kohti St Tropezia. Ranskasta voisin sitten lentää Suomeen ja hankkia sieltä pidempiaikaisen passin.

Ollaan viime viikosta odotettu tietoa, koska hevoset lähtevät matkaan, meidän kun pitää hoitaa niille tarvittava eläinlääkärin lausunto, jonka saaminen kestää noin viikon. Tänään pomo sitten sanoi, että hevoset voi lähteä matkaan heti, kun tarvittavat paperit on saatu. Pieniä kommunikointiongelmia.

Lupasi pomo sentään maksaa mun passijuoksentelut. Taidan kiusallanikin hakea väliaikaisen passin ja lentää Suomeen.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Malttamaton kun olen

Ajattelin ensin vähän pitkittää tästä aiheesta kirjoittamista, mutta kun oma naama on näyttänyt viime aikoina aika lailla samalta, kuin isomman koiran allaolevassa kuvassa, on pakko kertoa!


Onhan tästä ollut puhetta jo jonkun aikaa. Olen vähän odotellut ja taas odotellut lisää. Kärsivällisyys loppui, opetin hollantilaiselle kokonaisen lauseen (!) suomeksi, ja laitoin langan päähän äitini kanssa. Oppi oli mennyt perille, kun äitikin ymmärsi vähän hassusti lausutun "me mennään naimisiin".

Instagramin puolella vähän vihjailin.

Mutta miten ihmeessä järjestetään häät ulkomailla? Entä, kun haluaa kirkkohäät? Tai kahdet juhlat? Ketä kutsutaan ja mihin? Voiko linnassa pitää häät ilman prinsessamekkoa?
Aika paljon kysymyksiä on lennellyt ympärsiinsä, mutta jo nyt on saatu paljon vastauksia. Onni on ollut huomata, että Suomen päästä löytyy heti kokonainen tiimi ihania ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan missä tahansa. 

Blogia lukeville kavereille tiedoksi: kutsut tulee aikanaan!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Sateinen aamu

 Sateinen aamu, ja nousin vasta kun oli ihan pakko. Makuuhuoneen ikkunan takana on peltikatto, johon sade ropisee kivasti. Verhojen takana aamu näytti harmaalta, mutta pakko oli tähänkin päivään ryhtyä.

 Tallissa aamulla odottaa kaksi hevosta, eivät vain mahtuneet samaan kuvaan kun toinen on käytävän toisella puolen. Toinen tervehtii iloisesti ensimmäisellä kerralla talliin astuvaa ruokkijaa, toinen vasta kun ollaan lähdössä ulos.

 Pikkumusta kävi opettelemassa yksinoloa tallissa syömisen merkeissä. Se on jostain syystä nyt laihtunut hieman, joten otetaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Onneksi ruoka on aina niin hyvää, että syötyä tulee vaikka kavereiden perään pitääkin huudella suu täynnä. Junnu olisi mieluusti jäänyt aidan ulkopuolelle, syömään sitä kuuluisaa vihreämpää ruohoa.

Työkaverini palasi eilen! Mönkijä hajosi ihan melkein heti meidän tänne tultua - minähän sillä juuri ajoin, kun joku osa ylikuumeni. Piti odottaa ensin korjaajaa Itävallasta ja vielä sitä särkynyttä osaa jenkeistä, mutta nyt se on täällä. Vielä kun oppisi tuon kärryn kanssa peruuttamaan - tai hollantilainen ymmärtäisi että minulle kortittomattomana jo tuon mönkkärin ajaminen on vähän uutta ja ihmeellistä.

Vuorien huiput ovat pysyneet koko päivän tiukasti pilvien sisällä, mutta linnan pihalla on kuhissut. Heinäkuun alussa tänne saapuu Itävaltalainen ryhmä kuvaamaan elokuvaa ja tänään linna täyttyi ääni-, valo- ja sähköteknikoista. Meillä kuvataan vain sisäotokset, joten puolet ikkunoista joudutaan peittämään. Vanha talonmies on vähän hermona tulevasta sirkuksesta, vaikka totesikin että ennemmin iso könttä rahaa kuukauden hössötyksestä kuin joka viikonloppu vaihtuvia vieraita. Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, ja yhdessä kohtauksessa pitäisi polttaa sisällä sotilaiden vaatteita. Linnasta kun ei tulisijoja löydy, leffaporukka halusi toteuttaa kohtauksen keittiössä. Vanha talonmies totesi että tulen voivat kyllä tehdä, mutta venäläisten sotilaiden vaatteita ei tässä linnassa polteta, hajuhan jäisi koko linnaan...

Vaikka tuolla linnassa on jo ehdittykin pyöriä useaankin otteeseen, aina sieltä osuu silmiin jotain uutta. Niin kuin tämä lamppu. Olinhan lampun nähnyt, mutta nyt tajusin, että se on tehty sarvista ja puusta. Ehkä vielä jonain päivänä saan katsella kaikki pienetkin yksityiskohdat muistiini.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Passiviha

Halusin kirjoittaa hyvän mielen postauksen passin uusimisesta ulkomailla, liittää mukaan auton ikkunasta napattuja kuvia Ljubljanasta ja kiitellä, miten hienosti suurlähetystön palvelu toimi. Voin ainoastaan kiitellä, kuinka nopeasti, ystävällisesti ja kattavasti suurlähetystöstä vastattiin kysymyksiini.

Ensinnäkin, me ulkosuomalaiset maksamme passin uusimisesta kolminkertaisen hinnan Suomessa uusittavaan passiin verrattuna. Toisekseen, me emme voi esitäyttää hakemusta netissä, lähettää kuvia sähköisessä muodossa tai noutaa passiamme joka nurkan takaa löytyvältä ärrältä. Ulkosuomalainen uusi passinsa suurlähetystössä ja hiljattain julkaistiin lista syyskuussa toimintansa lopettavista lähetystöistä. Ljubljanan, minua lähimmän suurlähetystön toiminta päättyy elokuun lopussa, mutta asiakkaiden palvelu on lopetettu jo kesäkuun alussa. Se siitä kivasta, nopeasta, vaivattomasta päiväretkestä uuden passin hakuun.

Italiassa suurlähetystö löytyy Roomasta. Meiltä Roomaan matkaa on karvan vajaa 800 km. Reipas laskee mitä tuohon matkaan menee autolla körötellessä ja mitä se auto syö tuolla matkalla - takaisinkin pitäisi tulla. Pendoliinothan on Italiasta kotoisin, ja kotimaassaan ne sentään kulkevat hieman paremmin, tosin eivät juuri Suomen hintoja halvemmalla. Jos tästä nyt Roomaan lähtisi, pitäisi joko ottaa yöjuna tai viettää yö Roomassa. Viiden vuoden passille hintaa tulee helposti reilu 300 euroa.

Hollantilainen on naureskellut suomalaisen passikamppailulle. Mies saisi passinsa Milanosta, Venetsiasta, melkein mistä vain missä Hollannin edustus löytyy. Saisi valita myös passin ja henkilökortin välillä. Belgialainen entinen työnantaja sai uuden henkilökortin pelkällä puhelinsoitolla! Seuraavan kerran, kun passin uusiminen on edessä, pidän huolen että olen Suomessa lomalla ennen passin vanhentumista. Vanhentuneilla henkkareilla kun ei tee mitään ja ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa oikeasti jäädä yöjuna Rooman turistitungokseen.