tiistai 24. maaliskuuta 2015

Täällä ollaan, hei vaan

Huh, aikahan on varsin lennähtänyt. Viimeisen postauksen jälkeen elo on asettunut uusiin uriinsa oikein mainiosti. Helmikuun alkupuolella tosiaan pakattiin laukkuja ja ajettiin reilu 500 kilometriä pohjoiseen tapaamaan tulevia työnantajia. Oikein mukavia ovat, ensimmäiseksi yöksi varasivat meille huoneen ja illallisen läheisestä hotellista. Työkin on oikein kivaa, aamulla hevosille ruokaa, ulos ja tallin siivous, iltapäivällä porukka takaisin sisälle. Ratsastaa saa kun huvittaa, hevoset käyttäytyy kuin herran enkelit, vanha talonmies vaimoineen on ihastuttava vanhus, joka tietää kaiken. Työnantajat ovat mukavia nekin, etenkin kun heitä tapaa vain harvakseltaan.


 Meillä on oma pieni asunto tallin yläkerrassa, talonmiehen poika on asunut tässä aiemmin ja laittanut olo- ja makuuhuoneen kuntoon. Keittöön hollantilainen nakutteli laminaattilattian ja haki Avolascan kodista kodinkoneet, ainakin näin alkuun. Pari ensimmäistä viikkoa tiskattiin kylpyammeessa, mutta nyt on keittiössäkin tiskiallas ja juokseva vesi!

Internetin kanssa ei olla vielä ihan sujut, taisi olla maaliskuun alkua kun kokeilin puhelimella toimisiko linnan langaton netti. Toimiihan se, tosin vain tallin ovella ja (kylmässä) vierashuoneessa. Puhelimella tulee vähän selailtua maailman menoa, mutta oikeasti koneen kanssa täällä kylmässä istuminen ei kamalasti houkuttele.

Vanha talonmies on ollut täällä töissä 50 vuotta ja tuntee linnan paremmin kuin sen omistajat. Kunhan aikaa hieman kuluu, kysäisen saisinko ottaa kuvia linnasta. Linnasta löytyy puolet Afrikan eläimistä ja yksi Euroopan suurimmista metsästysmuistokokoelmista. Ja ehkä maailman laittomin rappukäytävä, mutta siitä lisää kuvien kanssa!
 
Hengissä ollaan ja hyvin voidaan täällä siis! Hollantilainen kärsi pienen muuttomasennuksen, työnantaja hukkasi mun henkilötodistuksen (jonka joku oli vienyt poliisille, joka lähetti sen Roomaan suurlähetystöön ja nyt odotan postia saapuvaksi...) ja ensimmäistä kertaa ajaessani työmönkijällä hajoitin sen. Pienenpieniä kommelluksia, karkailevia hevosia, mustelmia ja muutamaa parisuhdetta koetellutta iltaa rikkaampina jatketaan eteenpäin.