torstai 30. lokakuuta 2014

Mies kauhan varressa

Meillä on hollantilaisen kanssa aika selkeä jako keittiössä: minä kokkaan eniten. Toisinaan annan tuolle vapaat kädet tehdä jotain oman maan makuja, mutta keittiössä odottava sotku rajoittaa näitä kertoja. Erikseen on muutama spesiaali, jotka hollantilainen hoitaa aina, kuten kaikki tomaattikastikkeet.

Alkuviikosta saimme ystävältä palan villisikaa, jonka hollantilainen sai tänään kokata. En ole kovin sinut isojen lihapalojen kanssa, eikä minulta löydy hauduttamiseen tarvittavaa kärsivällisyyttä keittiössä. Tänään hollantilainen sai siis vapaat kädet illallisen suhteen ja hyvä niin.

 Ensimmäisenä keittiöön ilmestyi valkoisia tryffeleitä -
näiden satokausi on alkanut, ja naapuri antaa näitä pieniä meille.

 Possu sai kypsyä punaviinissä seuranaan herkkutatteja ja valkoista tryffeliä. Parin tunnin hauduttaminen antoi possulle loistavan maun ja pehmensi lihan sopivaksi. Seuraksi possulle hollantilainen teki perunamuussia, myöskin valkoisella tryffelillä höystettynä. Täydellinen illallinen! Tämän valmistaminen ei edes saanut suurta kaaosta keittiöön, ilmeisesti raaka-aineita oli käytössä kokille sopiva määrä. Taidanpa päästää tuon keittiöön taas vähän useammin puuhailemaan.


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Vinkkejä pimeneviin iltoihin?

Iltojen pimetessä myös lukeminen ja tv:n katselu innostaa enemmän. Meillä katsellaan enimmäkseen tv-sarjoja, ja nyt kaipaisinkin vinkkejä mitä katsoa seuraavaksi?

 Kuvat googlesta.
24:t, Orange is the new black, The Unit, Grimm ja Homeland on nähty ja tykätty, noin esimerkkinä. Kaikki ehdotukset, paitsi Game of Thrones ja Sons of Anarchy otetaan mielenkiinnolla vastaan!

Myös blogilistani kaipaisi hieman uutta potkua. Moni mielenkiintoinen blogi on lopettanut olemassaolonsa ja blogilistaa selaamalla onnistun löytämään vain päivän asu -blogeja. Aitoja, elämänmakuisia blogeja saa myös suositella. Etenkin muiden ulkosuomalaisten blogit lämmittävät mieltä!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kuppi kuumaa, kiitos

Säiden viiletessä ja ulkona puuhaillessa tekee mieli lämmintä juotavaa. Pienen ikäni kuvittelin laskettelukeskuksien Tazza-automaattikaakaon olevan taivaallisen hyvää, mutta muutin mieleni maistettuani italialaista kaakaota. Cioccolato caldo saa nimittäin Tazzankin kalpenemaan. Jopa lapsuudesta tuttu Minttu-Vesseli (jota ei taida enää edes saada mistään?) jää vertailussa pohjamutiin. Parhaimmillaan italialainen kaakao on nimensä mukaisesti kuumaa suklaata, paikasta riippuu sekaan sotketun maidon määrä. On nimittäin tullut vastaan kaakao, jonka juominen ei onnistunut, sen joutui lusikoimaan. Toisinaan me tehdään kaakaota kotonakin, mutta purkkijauheet on jätetty rauhaan. Maito liedelle, sekaan maun mukaan (tummaa) suklaata ja sekoittaen lämmitys - perfetto!

 Nipsun kanssa kaakaolla.

 Ikeaa lähempänä asuvat ovat siinä onnellisessa asemassa, että voivat hakea glöginsä ja piparinsa sieltä. Meillä tosin on kypsynyt pullo Ikean glögiä hyllyssä jo kaksi vuotta, jospa sen tänä vuonna saisi juotuakin. Onneksi meillä syrjäseutulaisilla on kuitenkin Lidl. Saksanmarketin hyllyille saapuivat joulusuklaat jo pari viikkoa sitten, ja niiden seasta kotiin löytyi pullo hehkuviiniä ja speculaas-keksejä. Vaikka nuo hehkuviinitkin on ihan hyviä (etenkin aidosti saksalaisilla joulumarkkinoilla nautittuina), minun makuhermoni kaipaavat perinteistä, suomalaista glögiä. Siis ihan sitä alkoholitonta, mihin saa sotkea rusinoita ja mantelilastuja. Ja alkoholia kaipaava lorauttaa sekaan kossua - aidompaa ei ole.

 Nipsun kanssa glögillä.

 Pimeneviin iltoihin kuuluvat luonnollisesti kynttilät. Olen onnistunut haalimaan turhan paljon kynttilöitä verraten koiraturvalliseen polttotilaan, että saisin poltella kynttilöitä ympäri vuodenkin. Elävän tulen luoma tunnelma on myöskin jotain omaa luokkaansa.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Ihan kivasti pihalla

Meitä on hellitty viime päivät ihanan aurinkoisella syyssäällä. Tänään kuulin vanhan uskomuksen, jonka mukaan täyden kuun tai puolen kuun aikaan vallitseva sää kestää seuraavan kuunkierron. Tuon uskomuksen mukaan tätä hellittelyä jatkunee siis vielä reilun viikon!

Aurinkoisesta kelistä onkin otettu kaikki ilo irti ahertamalla uuden kodin pihamaalla. Vuokranantajat olivat käyneet tyhjentämässä autotallista roskat pois (käytännössä lähes kaiken...) ja me ollaan aloitettu pihan siivoamista. Päivän päätteeksi tuntuu turhauttavalta, kun piha on edelleen täynnä epämääräisiä tiili- ja kivikasoja, kasvit rehottavat missä sattuu ja pihaan kasatut roskakasat vain kasvavat. Kai siitä vielä ihan kiva tulee.

 Tältä meidän etupiha näyttää nyt. Kunnan sedät lupasi kerätä roskakasat
marraskuun loppupuolella. Italialaiset tuntien hyvällä tuurilla
tämän vuoden puolella päästään noista romuista eroon.



 Revin noin neljä tuntia tuon aidan päälle kasvanutta pensaikkoa pois.
Ei mitään hajua mikä kasvi on kyseessä, mutta se kasvaa niin maassa kuin
ilmassakin. En ole vielä onnistunut löytämään kasvin alkupistettä.

 Kun käytiin katsomassa taloa, oli ajatuksena ihan ok siivota pari tiilikasaa pois.
Ehei, noihin kasoihin on piilotettu kaikkea jännää! Tänään keräsin
ämpärillisen vanhoja rautanauloja tiilien sisältä.

 Tiiliä ja kiviä löytyy joka nurkalta ja nurkan takaa. Juuri kun luulet siirtäneesi kaikki,
varvas kolahtaa ruohon alle maastoutuneeseen tiileen. Vitsailin, että voitaisiin rakentaa tiilimuuri koko tontin ympäri. Ihan oikeasti voitaisiin, vaikka kaksimetrinen.

 Takapihalle mennessä on sentään vähän siistimpää, takapihakin on 
paremmassa kunnossa. Tosin sieltä avattiin mysteeriluukku: rännin alla oli pala peltiä,
ajateltiin että siinä on ehkä vanha kaivo tai joku muu reikä. Ei ollut, oli kolme kerrosta
peltiä, vanhaa kattopahvia ja vähän lisää kiviä...

Onnellisille kanoille on koti valmiina, tosin sekin on kattoon
asti täynnä tavaraa. Kanalaankin on levinnyt tuo ihmekasvi,
toivottavasti siitä päästään tavalla tai toisella eroon.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Valonpilkahduksia

 Tiistaina, sateiden loputtua ei mieli ollut kovin korkealla. Käytiin tallilla katsomassa, miltä siellä näytti. Tuo vaaleanpunainen talo on tallin naapurissa oleva antiikkimyymälä. Tallissakin näytti olleen pahimmillaan miltei 40 cm vettä sisällä. Mihin tahansa nyt meneekin, jäljet muistuttavat maanantaista: pellot ovat peittyneet mutaa, tienvarret ovat täynnä katkenneita puita ja irtoromua. Uudella talollakin oli pakko käydä kurkkimassa, siellä oli puolet tiestä kadonnut ja pala takapihalta pudonnut naapurin pellolle.

 Meihin molempiin tarttunut syysflunssa on myös pitänyt mielet matalalla. Viikon ohjelmaan on kuulunut teetä, villasukkia ja halittelua. Karvakamut ahkerasti hoitavat, kun isäntäväki on vähän vajaakuntoista.

 Tänään saatiin onneksi nauttia aurinkoisesta syyssäästä. Päivä muistutti enemmän syyskuuta: lämmintä oli vielä 20 astetta ja tuulikin puhalsi lämpimänä. Paikka paikoin syksy tarjoilee kauniita värejään, vaikka suurimmalta osin metsät vain muuttuvat huomaamatta vihreästä ruskean kautta miltei alastomiksi.



 Flunssaa ei ihan täysin ole selätetty, mutta tänään jaksettiin jo nautiskella syyssäästä hieman pidempään. Koirille alkaa energia patoutumaan liiallisen sisällä kökkimisen jälkeen.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Syysmyrsky

Viime yönä heräsin ukkoseen, salama iski todella lähellä. Jäin hetkeksi kuuntelemaan sadetta - ei mitään rauhoittavaa ropinaa vaan kunnon kohinaa. Aamulla kadulla virtasi joki, eikä ukkonenkaan ollut hellittänyt. Sadetta ja ukkosta kesti miltei 18 tuntia ja sateen vihdoin tauottua näkymä oli karu. Jälleen kerran olen onnellinen, että asumme korkealla. Meidän kylälle johtavista kolmesta tiestä kaksi oli poikki. Alhaalla laaksossa tiet ja sillat oli useammasta paikasta suljettuja. Pikainen juttutuokio erään laaksossa asuvan rouvan kanssa paljasti, ettei tällaista ole nähty sitten vuoden 1935.

 Aamun näky. Isompi koira piti vetää pihalle,
herran tassuille vettä oli liikaa.



 Vielä avoinna oleva tie. Palomiehet ovat suuntaamassa
avaamaan alas johtavaa tietä.

 Laaksossa kulkee joki, joka on tulvinut.

 Veden voima on uskomaton.

 Pia selvinnee myös miten paljon teitä hajoaa, kun maa katoaa alta.

Näiden puiden edessä oli korkea, paksu kivimuuri.

Nyt sade on tauonnut, ja toivotaan kuivaa säätä. Virallinen tiedotus ei yllättäen taaskaan toimi: kuulema huomenna koulut ovat kiinni, yksi sanoo ettei vesijohtovesi enää olisi juotavaa, toisen mukaan hyvää on, kolmannelta on vesiputki poikki ja odottaa vedenjakelua. Joku sähkölinjakin jossain uhkaa kaatua. Blogin facebook -sivulta muuten löytyy aamupäivällä meidän kylällä kuvattu video, käykäähän vilkaisemassa!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Minähän osaan

Joskus aiemminkin olen blogissa kertonut, että italian puhuminen on minulle toisinaan vaikeaa. Vajaa neljä vuotta sitten saapasmaahan saapuessani kielitaitoni oli tasolla ciao. Ensimmäisen vajaan vuoden olin töissä paikassa, jossa työkielenä oli tuttu ja turvallinen englanti. Tuosta paikasta päädyin tilalle, jossa puhuttiin enimmäkseen italiaa. Sormi oli suussa ja kotiinkin tuli ikävä. Hätäpuhelu äidille pelasti: pian postipoika kantoi minulle italian alkeita käsittelevän kirjan ja pussillisen Pandan lakuja. Noilla loistavilla eväillä kielioppi loksahti aavistuksen paikoilleen ja päähän jääneet sanat saivat tuekseen ihan oikeita lauserakenteita.

Edelleen hollantilaisen kanssa kotioloissa puhutaan enemmän englantia. Englanniksi löytyy kutakuinkin joka sana, italiaksi useita sanoja joudun vielä hakemaan. Toisaalta olen oppinut uusia sanoja pelkästään italiaksi - joidenkin tarkkaa vastinetta en tiedä edes suomeksi. Italialaisille puhumista olen kuitenkin arastellut, pelkään tekeväni virheitä, pelkään etten tiedäkään jotain tiettyä sanaa. Hollantilainen on tottunut toimimaan minulle tulkkina tai vähintään henkisenä tukena.


Vanhanajan viiniä -postaukseen kuvia himoitessani pyysin tuttuun tapaan hollantilaista tueksi ja turvaksi - puhumaan puolestani joukolle italialaisia. Hollantilaisella oli jotain todella tärkeää kesken, ja hän tokaisi minulle tulevansa pitämään kädestäni ihan hetken päästä. Sisuunnuin hieman ja painuin pihalle ihan yksin. Osasin ihan itse kohteliaasti kysyä saanko kuvata, osasin vastata vitsikkäästi ettei kuvat päädy facebookin elleivät viininpolkijat niin itse halua. Osasinpa myös kertoa naapurin sedälle, että minä olen nähnyt viininpoljentaa ennenkin, mutta tiedän ihmisiä, jotka eivät ole. Aika paljon puhetta ujolle blondille.

Sadonkorjuun viimeisenä päivänä odotin UPS:n toimittamaa pakettia. Aavistelin olevani vielä viinitarhoilla paketin saapuessa, niinpä kysyin pomolta sopisiko paketti toimittaa heille, kun kerta kotona ovat. Hollantilaiselta meni kyseinen keskustelu ohi, ja hetken päästä hän oli aloittamassa samaa keskustelua pomonsa kanssa. Ei tartte hei, kyllä mäkin osaan! Osasin myös selvittää myöhemmin soittaneelle UPS:n kuriirille, etten ole itse kotona, mutta paketin voi toimittaa pomolle, joka kyllä tietää asiasta.


Apteekissakin uskaldan jo asioida ihan itsenäisesti. Apteekin yliselkeästi artikuloiva tätikin on alkanut puhumaan hieman normaalimmin minulle. Kuvissa esiintyvä tiikerikakkukin liittyy ihan oikeasti asiaan. Kävin nimittäin lainaamassa kakkuvuoan (enkä edelleenkän tiedä, mikä mokoma on italiaksi!) sekä kananmunia naapurista. Ihan itte. Tiikerikakunkin leivoin toista kertaa ikinä koskaan, ihan hyvähän tuosta tuli. Saan taas taputella itseäni ylpeänä olalle: kyllä mä jo osaan ihan ite!

lauantai 4. lokakuuta 2014

#HupparikansanPuolella

Olen seurakuntanuori. Rippikoulukesän jälkeen seurakunnan nuorisotyö tuli tuttuakin tutummaksi, kun suurin osa arki-illoista vietettiin kirkon alakerrassa nuorisotiloissa. Tiloihin kokoontui ilta toisensa jälkeen tuttu joukko ystäviä, siellä tutustuttiin uusiin ystäviin, siellä oli aina seuraa ja kuuntelija. Ennen kaikkea nuokkarilla oli tuttuja ja turvallisia aikuisia.

Olen myös valmistunut nuoriso-ohjaajaksi ja itsekin päässyt kokeilemaan, millaista se tutun ja turvallisen aikuisen työ on. Teini-ikäisten, maailman pahuuden kanssa painivien kanssa työnteko ei aina ole helppoa, ihanaa ja ruusuilla tanssimista. Uskaltaisin väittää, että jokainen nuorten kanssa työskentelevä tekee työtään sydämellään - työ vaatii paljon, mutta onnistumisen hetket antavat enemmän.

Suomen nuorisoyhteistyön liitto Allianssi on juuri viettänyt nuorisotyön viikkoa. Allianssi aloitti sosiaalisiin medioihin levinneen #HupparikansanPuolella -haasteen. Haasteen tarkoituksena on tuoda esille nuorisotyötä ja sen tärkeyttä.

Huppariaikuisia tarvitaan.