perjantai 30. elokuuta 2013

Ihmeellistä kummallista

Viime päivinä on taas urakalla törmätty kummalisuuksiin. Eilen käytiin meidän lähimmässä isossa kaupungissa syömässä illalla. Sattuipa kaupungilla olemaan joku kirkon juhla, joten puolet teistä oli suljettu ja täynnä erilaisia torikojuja ja tietysti ihmisiä. Täällähän ei tuollaisessa ihmismassassa pääsee liikkumaan sitten yhtään. Jos joku sattuu näkemään jonkun tuttavansa, pysähtyvät he juuri niille sijoilleen vaihtamaan kuulumisia. Kun juuri pääset jostain raosta pujahtamaan eteenpäin, eteesi kiilaa salamannopeudella metrin mittainen mummo, joka sitten menettää etenemiskykynsä. Paras oli pienen lapsen kanssa liikkeellä ollut pariskunta: mies raivasi tietä edellä ja rouva tuli perässä rattaiden kanssa. Tämä mies sitten väkisin tunki eteeni ja blokkasi minulta eteenpäin, samaan aikaan rouva takanani tökki rattailla kantapäille.

Samaisen torikokouksen takia kaupungin parkkipaikat olivat tupaten täynnä, joten vietiin auto keskustan parkkihalliin. Sisäänajo sujui ihan normaalisti, ulospäin rappukäytävillä oli isot muistutukset, muistathan ottaa parkkilipukkeesi mukaan. Muistettiinhan me, hyvä niin, sillä takaisin parkkihalliin päästäkseen tarvitsi parkkilipukkeessa olevan koodin. Juu, ihan hyvä systeemi, ei pääse halliin asiattomia, mutta voi sitä onnetonta joka lipukkeen unohtaa. Parkkiajan maksukin sujui ihan normaaliin tapaan, mutta itse ulospääsy hallista! Hallihan oli suljettu, sisäänajaessa hallin ovi aukeni automaattisesti, mutta poislähtiessä oven joutui avaamaan nappia painamalla. Ei siinäkään mitään, mutta kun se nappi oli noin kolmen metrin päässä ajokaistalta ja vieläpä apukuskin puolella. Onneksi hollantilaisella on blondi mukana hoitamassa tällaisia ikäviä juoksevia asioita.

Kotikylän kukkulalle pääsee kaupungista useampaakin reittiä. Eilen sitten huomattiin, että yhdellä pätkistä tie on huoltotöiden vuoksi poikki. Oltiinhan me tästä toki aiemmin huomattu ilmoitus, mutta kun ilmoituksessa kerrottiin vain tien katkeavan töiden vuoksi maanantaina 26.8, ei ajateltu sen olevan vieläkin poikki. Olihan se, saa nähdä kuinka pitkään. Kierrettiin toisen tien kautta, jossa huomasin jälleen yhden hauskan sattuman. Ensimmäisessä risteyksessä on tienviitta kotikylälle: Avolasca 5,8. Parinsadan metrin päässä kotiin päin on toinen risteys, josta matkaa onkin jo 6km. Asentajalla ollut hieman huono päivä.

Eivät italialaiset ole ainoita ihmetyksen aiheuttajia, eilen minäkin annoin osani ihmetykseen. Käytiin iltapäivällä meidän lähibaarilla aperitiivoilla, ja samaan aikaan sinne sattui meidän tuttava. Hetken käsivarren tatuointiani tuijotettuaan tuo tuttava kysyi, miksi ihmeessä minulla on italiankielinen tatuointi, tai miten se sanotaan hollanniksi. Hieman naureskellen selitin, että en todellakaan tiedä, miten tuo hollanniksi taittuu, minä kun olen Suomesta. Eikä varmasti jää viimeiseksi italialaiseksi, joka ihmettelee tatuoinnin kielivalintaa.

Hymyile. Kaikki menee hyvin.

Myös mun nimeni tuntuu olevan kovin vaikea. Eilen tapasin tuon tatuointi-ihmettelijän lapset, ja hän esitteli sekä minut, että hollantilaisen. "Iina, sehän on helppo, kolme kirjainta." Hollantilainen totesi, että itseasiassa neljä, se ii kun on tuplana. Hollantilaistakin hämmästyttää edelleen suomalaisten tapa käyttää tuplavokaaleja ja -konsonantteja, eikä tuon päähän millään taivu, että suomi on kovin foneettinen kieli. (Tarvitseeko edes mainita, että yksi hollantilaisen lempisanoista on tissit, se kun kuulostaa niin hassulta ja sen voi vielä kirjoittaakin molemmin päin!)

Huomenna yritän kirjoitella vähän uudesta hevoseläimestä. Tuntuu, että tallilla menee nyt kolme kertaa enemmän aikaa, mutta on se vaan kivaa. Koiratkin nauttivat, kun saavat vapaina juosta. Me tosiaan ei vielä tiedetä, mikä tuon uuden hevosen nimi on, joten ollaan sille jotain nimeä mietitty. Minä ehdotin, että se olisi Poju, hollantilaisen mielestä se olisi BB, Black Beautyn mukaan.

torstai 29. elokuuta 2013

56. Pientä hyvää

Itse olen jo suuntaamassa korttikaupoille ja haastan lukijatkin mukaan tähän!

Pienellä vaivalla valtavasti hyvää mieltä pienelle tytölle.

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla.
 
Facebookissa siis kiertää ylläoleva Tanja-äidin pyyntö saada postikortteja 11-vuotta täyttävälle Eliinalle. Ihanan yksinkertainen ajatus, joka ei tosiaan vaadi paljoa aikaa, vaivaa tai rahaa, mutta varmasti iso yllätys tytölle. Laittakaahan tekin ajatus kiertämään ja kortit postiin!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

55. Vatukossa

Alkukesän ratsastusreissuilla katselin innoissani, että meillähän on täällä vatukkoa vähän joka puolella. Totuus on nyt paljastunut: eihän ne vadelmia olleet, vaan karhunvatukoita! Tänään kävinkin niitä keräilemässä, ja tajusin jälleen kerran katsovani maailmaa hieman eri perspektiivistä hevosen selässä istuessa. Hevosen selästä olin nimittäin katsellut pari hyvää paikkaa valmiiksi, ja maistellutkin marjoja, mutta nyt jalkaisin huomasin, että eihän niihin pensaisiin maan tasalta niin hyvin ylläkään. Vajaan litran jaksoin piikkipuskissa keräillä, meillä kun ei ole kunnollista pakastintakaan, niin turha niitä on yli oman käytön kerätä. Marjapensaiden ympärillä pyöri paljon kauniita, isoja perhosia, joita pikkukoira pääsi innoissaan jahtaamaan.






Meille luvattiin maanantaina uusi hevonen - ei omaksi, mutta tuon meidän seuraksi ja meille ratsastuskäyttöön. Yllättäen italialaiseen tapaan hevonen ei kuitenkaan maanantaina saapunut, mutta tänään puhelin soi. "No se hevonen olisi puolen tunnin päästä siellä teillä." Onneksi asutaan periaatteessa ihan tallin vieressä, niin ehdittiin ennen hevosta paikalle. Tämä uusi tapaus on 5-vuotias, ei oikein kenenkään omistuksessa, kuulemma hyväluontoinen. Tutustutaan huomenna paremmin.


tiistai 27. elokuuta 2013

54. Apteekki takapihalla

En tiedä, onko tämä maaseudulla asuminen vaikuttanut asiaan, mutta olen nyt innostunut käyttämään luonnon omia tuotteita oman ja eläinten hyvinvointiin. Aiemmin luonnontuotteiden käyttö on rajoittunut lähinnä hevoselle syötettävään valkosipuliin, mutta nyt tutkin yhä enemmän ja enemmän mahdollisuuksia käyttää luonnontuotteita.

Keväällä pikkukoirasta tuli osittain kolmijalkainen. Kipeä jalka ei kuitenkaan aristanut kosketusta ja päätettiin katsoa pari päivää, jos vaiva menisi kotioloissa ohi. Pikkukoira sai pajunoksia pureskeltavaksi ja valkosipulia ruuan mukana. Paju sisältää salisylaatteja, mikä on myös tulehduskipulääkkeistä tuttu. Valkosipuli puolestaan on luonnon antibiootti. Näillä eväillä saatiin tassu parissa päivässä kuntoon, tosin voi olla mahdollista, että vaiva olisi mennyt ohi ihan itsestäänkin.

Nokkonen sisältää paljon rautaa, kalsiumia ja C-vitamiinia ja lisää virtsan eritystä. Kansanperinteen mukaan sitä on käytetty reumatismin, munuaiskivien ja astman hoitoon. Nokkosen lehdet on parasta kerätä kuivattavaksi alkukesästä ennen kukkimista. Tänä vuonna myöhästyttiin, mutta ensi kesänä aion kerätä hevoselle nokkosenlehtiä.

Ruusunmarjojen kausi on meillä nyt parhaimmillaan. Ruusunmarja sisältää runsaasti A-, C- ja E-vitamiineja sekä antioksidantteja. Lisäksi ruusunmarja sisältää galaktolipidiä, joka parantaa nivelten liikkuvuutta ja vähentää niiden tulehduksia. Näitä aionkin nyt ahkerasti kerätä ja kuivattaa, syöttelen hevoselle talven mittaan.

Itse aloitin tänään omenaviinietikka-kuurin. Kaksi kertaa päivässä veteen sekoitettuna ja hunajalla maustettuna. Terveysvaikutuksia luvataan paljon, saa nähdä huomaanko itsessäni mitään. Ideahan alkoi, kun hollantilainen luki internetin ihmeellisestä maailmasta omenaviinietikan auttavan sappikohtaukseen. Googlettelin sitten itsekin, miksei tuota voisi kokeilla, niin paljon hyvää se lupaa.

maanantai 26. elokuuta 2013

53. Mutta kun lapsettaa

Katsellaan hollantilaisen kanssa aika paljon elokuvia, ihan senkin takia, että meidän digiboksissa on jotain häikkää ja kanavavalikoima on aika suppea.

Yleensä minä saan valita elokuvat, ollaan molemmat kaikkiruokaisia elokuvien suhteen, mutta useimmiten huomaan etsiväni uusia animaatioelokuvia katseluun.






Eilen katsottiin Epic - Salainen valtakunta. Tekijöinä Ice Agen ja Rion tekijät, ja tykättiin.

Iltalehdessä oli joku aika sitten juttua lasten tavoista, jotka ovat hyödyllisiä myös aikuisille. Listassa ei lasten elokuvia mainita, mutta niistä en luovu. Aion myös tänäkin syksynä hyppiä lehtikasoissa, rikkoa jäätyneiden lammikoiden pinnat, tehdä talvella lumienkeleitä ja lähteä lumisotasille. Ei aikuisuuden tarvitse olla tylsää ja hillittyä.

perjantai 23. elokuuta 2013

52. Tosi kätevä emäntä

Tein jo joskus keväämmällä meidän hevoseläimelle vanhasta hihattomasta topista säilytyskassin harjoille, ihan vain ompelemalla topin helman umpeen. Ruotsalaisen vaateketjun laatutekstiilinä tuo kassi kuitenkin venyy ja paukkuu, ja roikkuu jo miltei lattialla asti. Oli siis aika kaivella kaapista muita uusiokäyttöön joutavia vaatteita ja askarrella uusi pussukka.

Kaapissa parisen vuotta käyttämättömänä majaillut t-paita päätyi uudeksi kassiksi. Lisäksi tarvittiin sakset ja iloisen väristä puuvillalankaa.

Leikkasin paidasta hihat ja kaula-aukon pois. Kaula-aukon leikkasin molemmin puolin seuraamalla etupuolen saumaa, kun se tässä paidassa sattui olemaan hyvänmallinen. Helmaan leikkasin noin kahden sentin levyisia ja viiden sentin mittaisia hapsuja. Helman hapsut solmin yhteen, ensimmäisellä kierroksella suoraan pareittan, toisella lomittain. Lopuksi kävin vielä sormin läpi, löytyykö pohjasta reikiä ja tein tarvittaviin kohtiin lisää solmuja, jotta pohjasta tuli napakasti suljettu. Kaula-aukon ja hihojen aukot tikkailin nopeasti käsin isoilla ompeleilla vähemmän siististi. Ompelukoneellinen saisi tehtyä nuokin siistimmäksi, toisaalta en usko, että hevosta haittaa, vaikkei kassi aivan viimeisen päälle siistin näköinen olekaan.
Valmis!
 
 
Tänään tein taas meidän lounasherkkua. Muistaakseni Rainbow'lla on ainakin ollut vastaavaa valmiiksi purkissa, mutta tämä on niin helppo ja nopea, etten haikaile valmiiden purkkien perään.

 


Kyseessä siis curry-tonnikala-majoneesi. Yksikin purkki tonnikalaa riittää kahdelle syöjälle, nyt tein runsaamman annoksen ja käytin kaksi purkkia. Valuta tonnikalasta öljy, aavistuksen öljyä voi kuitenkin joukkoon jättää majoneesia notkeuttamaan. Päälle maun mukainen hyppysellinen suolaa. Sekoita tonnikalaan majoneesi, oman maun mukaan. Lisää sotkuun maun mukaan curry-jauhetta ja valmis!
 


Tuoreen (itsetehdyn) leivän kanssa niin hyvää! Loistava myös picnic-evääksi, leivät voi täytellä valmiiksi jo kotona ja kohteessa pääsee suoraan syömään.




torstai 22. elokuuta 2013

51. Ihana äiti

Tänään juuri, kun asetuttiin sänkyyn viettämään riposoa, ovelle koputettiin. Kuriiri toi paketin Suomesta. Näin käy aina: ollaan joko syömässä tai nukkumassa, kun paketit saapuvat. Tai sitten ollaan kauppareissulla, onneksi naapuri ottaa paketit vastaan. Paketistaha paljastui tietysti äidin lähettämä synttärilahja! Rakastan äidin paketteja, niissä on aina jotain kivaa ylläriä mukana. Nytkin toivoin ainoastaan Huopanen lankoja, (ja tietty vähän karkkia) mutta paketista paljastui paljonkin muuta!

Kiireellä kuvattu, ettei hollantilainen ehdi kaikkien herkkujen kimppuun.

Lankojen lisäksi paketissa oli lempisuklaata, eli Maraboun minttukrokanttia ja mansikkasuklaata. Pandan lakritsitoffeet on hollantilaisen herkku, itse ehdin niistä muutakin napostella, kun pussi on jo tuhottu. Lumenen kosteusvoidetta, turvenaamio ja Angry Birds shampoo&suihkugeeli. Mukana oli myös Angry Birds t-paita, Kiroileva Siili-sarjakuvakirja ja Novitan käsityölehti, jotka jäivät kuvasta pois.

On ihanaa, kun äiti valitsee paketteihin suomalaisia tuotteita. Marabou toki on naapurista, mutta tiedättekö miten käy Fazerin suklaalevyn, kun se postimatkalla sulaa mahdollisesti pariinkin otteeseen? Niin, siitä saa nyppiä niitä folion paloja pois, eikä suklaansyönnistä saa mitään nautintoa aikaan.

Langat (ja suklaa) pääsevät tositoimiin jo viikonloppuna. Edelliset kolme viikonloppua olen viettänyt hollantilaisen serkun kanssa, ja nyt aion nauttia omasta seurastani ja suomalaisesta tv-tarjonnasta. Pitäisi uudistaa vpn-palvelimen tilaus, jotta saisi taas suomalaisen ip-osoitteen ja katsottua netin kautta koko tarjonnan. Myönnän, vpn hankittiin meille, jotta sain katsottua Salatut Elämät, mutta pääseehän sen avulla katsomaan esimerkiksi Suomessa näytettäviä jenkkisarjoja, on niissä hollantilaisellekin jotain. Hollantilainen sitäpaitsi tykkää katsoa Kymmenen Uutisia, haukkuu ankkureiden pukeutumisen ja keksii uutisille omat merkityksensä.


Sain ensimmäisen virallisen lukijankin, hienoa! Hop, hop muutkin liittymään, tiedän että teitä on siellä!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

50. Lapsiparat

Lapset eivät kuulu minun ja hollantilaisen tulevaisuudensuunnitelmiin. Toisinaan ajatuksella on kuitenkin mukava leikitellä.

Ensinnäkin, meidän lapsista tulisi totaalisia kielihirviöitä. Kaksikielistenkin lasten kielenkehityksessä on omat haasteensa, entäs meidän tilanteessa: vanhemmat puhuvat keskenään englantia, maan kieli on italia, äiti puhuu suomea ja isä hollantia. Eihän ne raukat oppisi ikinä puhumaan mitään kieltä kunnolla.

Nimet on toinen hauska ajatusleikki. Äitinä saisin tietenkin päättää lasteni nimet, ja ehdottomasti haluaisin suomalaiset nimet lapsilleni. Italiassa asuessa jotkut suomalaiset nimet kuitenkin saattaisivat särähtää paikallisten korvaan.
Maija-Liina maialina eli possu
Esko uscire - esco :menen ulos
Matti ja Topi eli hullut hiiret
Otto ja Ossi eli kahdeksan luuta

tiistai 20. elokuuta 2013

49. Uusi banneri

Elsa teki mulle uuden, hienon bannerin. Yritin jo itse, enkä osannut. Annoin Elsalle aika vapaat kädet ja itse tykkään tästä todella, todella paljon.

Hollantilaisen serkku lähti viimein kotiaan kohti. Päätettiin hollantilaisen kanssa pitää ylimääräinen pizzailta ihan kahdestaan, katsotaan Housea ja märehditään sohvalla. Ihana, oma rauha.

Ainoa murhe tähän päivään on mun selkäni, jossa ilmeisesti on joku hermo jumissa. Hengittää ei oikein voi kunnolla syvään, muuten tuntuu kuin puukolla viillettäisiin. Toivotaan, että tämä menee pian ja itsestään ohi, en haluaisi tutustua Italialaiseen sairaanhoitojärjestelmään, ellei ole aivan pakko.

48. Käsityöihme

Elämääni kuuluu monia käsillä tekeviä ihmisiä. Itsekin väkertelen aina toisinaan jotain pientä, mutta suurta innostusta kädentaitoihin ei ole syntynyt. Muistan edelleen ensimmäiset tekemäni lapaset: yläasteella ne oli pakko tehdä. Lapasista tuli aivan eripariset ja liian suuret. Vapaa-ajalla olen kunnostautunut säärystimien tekemisessä. Säärystimiksi tekeleet ovat jääneet, kun aiottuihin sukkiin en ole jaksanut tehdä enää loppuosaa. Olen myös hyvä neulomaan parittomia ja peukalottomia lapasia. Kuten ruualaitossa, en neuloessakaan tykkää tuijottaa ohjeita. Pitäisi saada se sukkien ja lapasten ohje takaraivoon iskostettua, niin niitä syntyisikin. Käsillä tekeminen on nimittäin mukavaa, etenkin talvi-iltoisin oikein rattoisaa ajanvietettä.

Keväällä halusin tuunata vanhaa, mustaa hamettani. Äiti ja kummitäti olivat sopivasti tulossa vierailulle, joten pyysin äidiltä lankoja ja virkkuukoukun, jotta voin tehdä hameen helmaan virkattuja kukkia. Sainkin lankoja ja koukkuja, sekä apteekin pussillisen jo valmiiksi virkattuja kukkia. Virkattua kukkaa en osaa edelleenkään tehdä, mutta tylsän hameen helmassa kiemurtelee nyt iloisen värikäs kukkarivistö.

Äidin tuomasta pussista paljastui myös Novitan Puro batik- lankaa. Niin herkullisen väristä, ettei voinut jättää käyttämättä. Sukkia (tai säärystimiä) en halunnut tehdä, eikä minulla ollut puikkojakaan. Viimeisin virkkauskokemukseni oli ala-asteelta, kun virkattiin pitkä pätkä ketjusilmukoita, joka sitten liimattiin vessapaperin hylsyyn jotain eläintä esittämään. Tällä kokemuksella päädyin googlen avulla seuraavaan ohjeeseen. Myönnän - tein ensin harjoitusparin jämälangoilla ja näitä varsinaisiakin jouduin pari kertaa purkamaan, mutta valmista tuli!





Nyt on äidiltä tilauksessa Huopanen-lankaa, hollantilainenkin nimittäin haluaa tossuttimet. Huopasesta saan talveksi meille kivat tossut. Kyselin eräänä päivänä meidän naapurin rouvalta, joka päivittäin istuu tuossa ulkona virkkaamassa, mistä hän ostaa lankansa. Torilla kuulema on hyviä lankoja myynnissä, lisäksi löytyy muutama kauppa ja perjantaisin on joku erityinen toripäivä, jolloin on enemmän lankoja myynnissä. Ehkä tämä kässäkärpäsen purema nyt kestää, ja saan ensi talven aikana valmiiksi muutakin kuin ruman pipon, vasemman käden peukalottoman lapasen ja parin ylisuuria säärystimiä.

maanantai 19. elokuuta 2013

47. Puhtainta suomea

Ciacy heitti blogissaa avoimen haastee ja mulle tää on niin helppo, et tää on jo vaikeeta. Oon kotoisin entisestä Jyväskylän maalaiskunnasta, Vaajakoskelta. Jyväskylässähä puhutaan puhtainta suomea, kun meidän murre on sekoitus itä- ja länsimurteita. Jotku kehtaa väittää että me jyväskyläläiset venytetää vokaaleja ja sanottas muka "jyvääskylää", mut eihä se oo totta!





Vaajakosken Wanha Woimala
Vaajakoski on Päijäntee pohjoispäässä ja vettä on ympärillä paljo. Määkin oon kasvanu rannalla, ja vaikka aika nuori oonki, muistan tukinuitot ja jopa Päijänne-Leppävesi-kanavan avajaiset. Vesi onki yks asia, jota kotoa-kotoa kaipaan paljo.

Panda ja hollantilainen
Vaajakoskella on kans Pandan karkkitehas ja sen tehtaammyymälä. Tuoree laku haju muistuttaa mua vieläki kodista, jos äiti sattuu lähettää mulle lakuja, mun pitää haistella niitä ensi. 

Keski-Suomen kotiseutulaulussaki lauletaa männikkömetsistä ja rantojen raioista, tän kuvan männikkö on ihan mun lapsuude kodi läheltä. Noissa metissä me lapsina rymyttii ja tonne mää teininä meni, ku halusi olla yksi. Vieläki tuo metikkö on mulle sellanen sielummaisema, jossa voi rauhottua ja miettiä omiaa.

Ensi oikeesti aatteli, että tää olis tosi helppo kirjottaa. Kirjotan muutenki vähä puhetyylillä ja aattelin, et ei ne paljoo toisistaa poikkee. Jou'uin kuitenki miettiin melkei joka sanan mite sen sanosin. Määki haastan kanssabloggaajat tekeen yhen postaukse omalla murteeella, etenki pohjammaan ja lapi murteita ois kiva lukea!

lauantai 17. elokuuta 2013

46. Pannukakkupäivä

Sooloilua-elokuvasta opittu elämänviisaus: "Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku."
Hollantilaisen serkun vierailu edelleen hieman rasittaa, joten tilanne vaati pannukakkua. Hollantilaiset ystävät puolestaan toivat mukanaan siirappia, kun sitä pipareihin kaipailin. (Viime jouluna - parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.) Itseasiassa siirappia oli kolmea eri sorttia, ja kuulin, että Hollannissa siirappia lurautellaan lettujen päälle. Tavallisen siirapin lisäksi sain omenan sekä omenakanelin makuista siirappia. Vastapaistettu pannukakun pala omenasiirapilla höystettynä ja mansikkahillokin kalpenee!

Tuo omenasiirapin peltipurkki on piste i:n päälle!

Pannukakkumielentilani vastapainoksi olen käynyt nyt päivittäin tunnin ratsastuslenkeillä. Hevosen kanssa keskellä hiljaisia viinitarhoja mieli lepää, ja reipas pätkä laukkaa saa kaiken muun unohtumaan hetkeksi.



perjantai 16. elokuuta 2013

45. Kokeileva kokki pettyy

Tykkäilen facebookissa paristakin DIY-sivusta, ja yksi niistä jakaa reseptejä. Nyt törmäsin reseptiin, jota oli pakko kokeilla, ja joka oli myös syy ostaa se irtopohjavuoka!

Pastapiirakka

Pohja:
600gr penne-pastaa
parmesaani-juustoa

Keitä pasta lähes kypsäksi. Huuhtele keitetty pasta kylmällä vedellä ja sekoita parmesaani pastaan.
Voitele irtopohjavuoka öljyllä asettele juustotetut pastat pystyyn vuokaan -huom, ei sovi lyhytpinnaisille!

Täyte:
400gr jauhelihaa
pll tomaattisosetta
sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
pippuria, suolaa

Ruskista jauheliha, kuullota sipulit ja lisää tomaattisose. (Meillä nämä tomaattikokkailut hoitaa hollantilainen, mutta tämähän on helppoa?) Kaada valmis kastike vähän kerrallaan pastan päälle, ja painele varovasti, jotta saat kastikkeen kunnolla pastan sisälle. Paista 200 asteessa n.10-15 min., lisää pinnalle mozzarella ja paista kunnes juusto on sulanut ja hieman ruskistunut.

Oikeasti! Näytti tosi kivalle, ohjekin simppeli, mutta tasan ensimmäinen ja viimeinen kerta kun jotain näin typerää kokeilen! Ensinnäkin, pastan asettelu vuokaan ei todellakaan ollut minun hermorakenteelleni sopivaa. Puoleen väliin vuoan täytettyäni tajusin, ettei pastaa olekaan riittävästi. Ehkä, jos pastan olisi jättänyt lämpimämmäksi huuhtelun jälkeen, olisi juustoa tarttunut pastaan enemmän ja näin pastat myös pysyneet pystyssä helpommin. Kastike ei myöskään kunnolla valunut pastan sisään, vaikka sitä kuinka sinne yritin hieroa. Jos seuraavan kerran käyttäisi cannelloni-pastaa, sellaisia oikeasti isoja törppöjä, pysyisivät paremmin pystyssäkin. Niin - näyttävä ruoka, mutta eipä tuo juuri eronnut tavallisesta pastasta jauhelihakastikkeella.

Ja hei, olen edelleen hollantilaisten piirittämä. Parhaimmillaan vietän aikaa viiden hollantilaisen kanssa. Ensi viikolla onneksi hiljenee. Hauskaa kuitenkin, että hollantilaisen ystävien nyt 5-vuotias tytär päätti, että minä olen parasta leikkiseuraa. Vaikka ei sanallisesti toisiamme ymmärrettykään, hyvin saatiin leikittyä. Hassu lapsi.

tiistai 13. elokuuta 2013

44. Naisia tulee hemmotella

Hollantilaisen serkku pyörii nurkissa yhä vain. Olen tullut tulokseen, että se on tainnut tulla jäädäkseen, vaikka hollantilainen vakuutteleekin että kyllä se pian lähtee. Tänään oltiin lähdössä ostoksille, hollantilainen yritti kysyä minulta ymmärrettävällä kielellä lähdenkö mukaan, kun taas serkun piti puhua samaa asiaa päälle hollanniksi. Tokaisin aika tiukasti että en puhu hollantia. Myöhemmin kadutti, mutta ainakin tänään kieli on pysynyt enemmän englannissa.

Hollantilainen halusi piristää mua ja osti mulle irtopohjavuoan. Olen sitä pitkään haikaillut, mutta vielä ei oltu saatu aikaiseksi ostaa. Tänään bongasin uuden reseptin, johon irtopohjaa tarvitaan ja hollantilainen sen osti. Yritti vielä vitsailla, että se on sitten syntymäpäivälahja. Sopii minulle, toiveena oli tosiaan uudet ratsastushanskat, eli käytännölinen lahja on mieleinen.

Poimi se mulle naapurin puutarhasta ruusunkin. Pienet teot piristää, näitä meillä harrastetaan onneksi suhteellisen usein.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

43. Pieni pala rauhaa

Hollantilainen kyyditsi mut aamulla ennen töihinlähtöään tallille, että saan rauhassa käydä ratsastamassa. Pyysin hollantilaisen serkkua hakemaan mut 10.30, laskin että näin saan ratsastuslenkin jälkeen nauttia hetken omasta rauhasta. Lenkiltä palatessa vilkaisin kelloa, 9.40, ihanasti aikaa hoitaa hevonen talliinsa ja nautiskella hetki. Käänsin hevosen tallin portille, ja mikäs se siellä: hollantilaisen serkku! "En ollut varma sovittiinko 9.30 vai 10.30 niin tulinkin jo nyt." Kiva.

Mun ratsastusmaailmani pääsi eilen uusiin ulottuvuuksiin. Miedän ongelma on tallin sijainti, laakson pohjalta lähtee kyllä lukuisia toinen toistaan huikeampia maastoreittejä, mutta kaikissa on hurjasti kiipeämistä. Heppaherran kunto ei ole vielä turhan hyvä, joten en ole sitä viitsinyt noihin kiipeämisiin hirveästi pakottaa. Jos reitillä on kiipeilyä, ollaan tehty vajaan tunnin rauhallisia kävelylenkkejä. Eilen kuitenkin käänsin turvan uuteen suuntaan ja löysin parin kilometrin pätkän tietä tasaisella! Pidin sports trackerin taskussa ja eilen karttaa tutkittuani tajusin, että tuolla suunnalla pääsee pienellä nousulla vaikka kuinka pitkälle. Tänään kierrettiin taas tunnin lenkki, heppaherrakin oli innoissaan kun vihdoin oli tasainen pätkä, jossa saattoi laukata reippaasti.

perjantai 9. elokuuta 2013

42. Tähdenlentoja

Hollantilaisen serkku vierailee edelleen meillä, ja sekä minun, että hollantilaisen pinna alkaa kiristyä.
Maanantaina hollantilaisen ystävät saapuvat, kaksi aikuista ja lapsi. Majoittuvat sentään telttaan, ajateltiin työntää tuo serkku niiden riesaksi ja viettää yksi iltapäivä ihan kaksin.

Viikonloppuna saadaan ihailla perseidien meteoriparvea ja niiden luomia tähdenlentoja. 10 elokuuta italialaiset viettävät myös pyhän Lorenzon päivää. Tarinan mukaan marttyyrikuoleman kokenut Lorenzo kiertää edelleen taivaalla, ja tähdenlennot ovat hänen kyyneleitään. Moniin paikkoihin italialaiset kokoontuvat yhdessä juhlimaan musiikin, ruuan ja juoman kera.

Pimeys tähtien alla. Kymmenellä eurolla saa vatsan täyteen ja juomaa, mukaan pyydetään tuomaan oma soitin musisointiin sekä teltta yöpymiseen. Elokuussa juhlia riittääkin helposti joka viikonlopulle. Harmi vaan, että hollantilainen on aina töissä, joten meidän osallistuminen jää vähälle. Kun hollantilaisen loma viinin sadonkorjuun jälkeen alkaa, on juhlakausikin hiljentymässä. Eiköhän me johonkin kesäjuhlaan vielä päästä, ainakin sadonkorjuun juhliin.

perjantai 2. elokuuta 2013

41. Kotona vieraana

Hollantilaisen serkku on meillä kylässä. Ihanaa, kun on vieraita, huomaan salaa nauttivani passaamisesta ja onhan tuo ihan mukavaa vaihtelua arkeen. Mutta.
Kotona on koko ajan joku vieras. 
Oma, tuttu ja turvallinen, päivärytmi muuttuu.
Aamukahvin keittoon ei uskalla hiipiä alasti, kun ei tiedä odottaako keittiössä koira vai vieras.
Hollantilaiset puhuvat keskenään hollantia. Minä puhun koira-hollantia.

Oikeasti hollantilaisen serkku on yksi mukavimpia tapaamiani ihmisiä. Tietää paljon kaikesta - ja myös puhuu paljon kaikesta. Vähän sellainen adhd-persoona, innostuu helposti ja touhuaa sen seitsemää asiaa samaan aikaan. Tänään hollantilainen huokaisi "lui sta per due settimana" - serkku viipyy meillä kaksi viikkoa.