lauantai 25. toukokuuta 2013

22. Onko minulla oikeus blogata

Törmäsin muutama päivä sitten eräällä keskustelupalstalla ajatuksia herättävään keskusteluun. Eräs bloggaaja kalasteli itselleen kommentteja lupaamalla kommentoida takaisin. Keskustelun aloittajan blogia ajauduttiin arvostelemaan varsin väkevin sanankääntein. Aloittajaa syytettiin mm. turhasta arkisuudesta, päiväkirjamaisuudesta ja naiivista elämänasenteesta. Keskustelussa mainittiin, että lukijoita kiinnostavalla blogilla tulisi olla selkeä teema tai aihe, sen kirjoittajalla tulisi olla hyvä medialukutaito sekä järjestelmäkamera. Itse en taida täyttää yhtäkään yllämainituista vaateista ja aloittajaan kohdistettu kritiikki olisi voitu hyvin kohdistaa tähänkin blogiin.

Lukulistallani on arkisia blogeja. En halua katsoa kymmeniä päivän asu -kuvia, en halua nähdä kuvaa bloggaajan kodista jokaisesta mahdollisesta kulmasta eri valoissa. Haluan seurata arkea. Sellaista arkea, jossa on pieni twisti. Toivon, että omassa arjessanikin olisi jotain twistiä, jotain sen verran mielenkiintoa herättävää, että se saa lukijan palaamaan blogiin toisenkin kerran. Tiedän, että voisin panostaa blogiini paljonkin enemmän. Ehkä sitten talvella, kun on enemmän aikaa istua sisällä koneen äärellä, ehkä sitten kun saan sen järjestelmäkameran, ehkä sitten kun medialukuintoni jälleen herää.


torstai 23. toukokuuta 2013

21. Kissanpäiviä hevostellen

Ollaan viimein viety omatkin koirat tallille tutustumaan muihin koiriin ja eläimiin. Muutama päivä ollaan iltapäivisin vain istuttu siellä, annettu koirien telmiä keskenään ja nautittu aurinkoisesta säästä (vaikka tuntuukin että täällä on kylmempi kuin Suomessa tällä hetkellä!). En tylsistytä tekstillä enempää, tässä tallielämää ja tallin eläimiä kuvina:









tiistai 21. toukokuuta 2013

20. Italia minussa

Tänään on kulunut 881 päivää siitä, kun ensimmäisen kerran saavuin Italiaan. Matka on ollut ikimuistoinen, matkan varrelle mahtuu paljon ihania hetkiä, rutkasti ihania ihmisiä sekä tietty muutama huonompikin hetki. Olen taas jäänyt miettimään, miten nuo päivät ovat minuun vaikuttaneet. Fyysisiä vaikutuksiakin löytyy. Olen pienestä pitäen kärsinyt atooppisesta ihottumasta sekä allergioista, Italiassa ollessa ihoa tarvitsee rasvata talviaikaan kerran viikossa ja allergialääkkeetkin on saaneet jäädä lääkekaapin perukoille. Tähän tietysti vaikuttaa lämpimämpi ja talvisin kosteampi ilmasto, mutta osasyy on varmasti myös ruokavaliolla, etenkin oliiviöljyllä. Kolmannen Italia-kesän koittaessa vaalea iho ei enää pala, vaan ruskettuu. Kynnet ovat vahvistuneet ja kasvavat nopeammin. Tätä olen ihmetellyt - Suomessa kuitenkin join maitoa ja söin huomattavasti enemmän maitotuotteita, mutta siti kynnet liuskoittuivat ja katkeilivat. Hiukset voivat paremmin - jälleen kiitän ruokavalion öljyjä. Luonnollisesti maantienvärisiä hiuksiani en ole Italian aikana värjännyt, mutta aurinko pitää ne mukavan vaaleina. Vaikka viime talven jäljiltä persjalkojen jatkeena on vielä runsaasti vararavintoa, olen laihempi kuin Suomessa. Ensimmäiset Italian kuukaudet ja raskas fyysinen työ saivat laihtumisen alkuun, ja vaikka paino hiljaisempina aikoina on noussutkin, en ole enää turvonnut pikkupossuksi.

Suurimmat muutokset ja kasvu on käyty kuitenkin henkisellä puolella. Perisuomalaiseen tapaan olen aina ollut hieman ujo puhumaan vieraita kieliä. Suuri kiitos kuuluukin hollantilaiselle, joka aina jaksaa kannustaa ja muistuttaa, että puhun ihan sujuvaa ja ymmärrettävää italiaa. Pikkuhiljaa oman epäonnistumisen mörkö alkaa olla selätetty ja ihan oikeasti voin jutella ihmisten kanssa. Toki on edelleen turvallisempaa pitää hollantilainen huutoetäisyydellä tulkkausavuksi, etenkin murrehirviöitä kohdatessa saattaa mennä sormi suuhun. Voin kuitenkin olla ylpeä itsestäni: kahdessa vuodessa opin kielen ilman kursseja, apuna yksi oppikirja ja sysättynä italialaisten keskelle. Itsetuntoni on kasvanut huimasti.

Hollantilainen oli tänään aamun töissä, itse kävelin tallille. Istuskelin tallin pihassa katsellen ruohoa syövää hevosta, tallin koirat nauttivat auringosta ympärilläni ja tajusin että tässä se on. Ei minulta mitään puutu. Kaikki palaset mun elämässä on kohdallaan, olen onnellinen juuri tässä.

tiistai 14. toukokuuta 2013

19. Surkein turistiopas

Suomen vieraiden kanssa tehtiin päivämatka Genovaan. Meiltä Genovaan ajelee junalla tunnissa, ja junalla mentiin nytkin. Junalippu maksaa vajaan viisi euroa, kun taas tietulleihin ja parkkimaksuihin hurahtaa helposti parikymppiä yhdeltä autolta, oli meidän kahdella autolla liikkuvan seurueen huomattavasti järkevämpää matkustaa julkisella. Ajettiin aamulla Genovan Brignole-asemalle, josta sitten päivän mittaan kaupunkia ihmetellen käveltiin paluumatkaa varten Piazza Principelle. Mullekin tämä oli vasta toinen kerta Genovassa, joten ihmeteltävää riittää. Tykkään kaupungista, rakennukset on niin mahtavan yksityiskohtaisia ja yleisilme siisti, palvelu on hyvää kuten yleensäkin Italiassa (etenkin jos osaa sanankin kieltä). Antaa kuvien kertoa loput.
















maanantai 13. toukokuuta 2013

18. Arjen paluu

Suomen vieraat tuli ja meni, onnistuivat vieroittamaan mut tämän koneen kimpusta hienosti. Viikko oli ihana, sai taas itsekin turistina ihmetellä elinympäristöään, kun hollantilainen toimi matkaoppaana. Oman haasteensa toi ajan jakaminen vieraiden, koirien ja hevoseläimen kesken, mutta hyvin selvittiin. Koirat olivat yhden päivän keskenään kotona, kun seikkailtiin Genovassa, ja pärjäsivät mainiosti. Nyt jatkossakin uskaltaa jättää tarpeen vaatiessa koirat kotiin, vaikka yritetäänkin niitä pitää menossa mukana mahdollisimman paljon. Pienelle koiralle suomalaisiin tutustuminen oli mitä mainioin siedätyshoito - pari iltaa se sai olla mukana grillaamassa ja tajusi, ettei ympärillä hääriville ihmisille tarvitse haukkua.

Päivitän myöhemmin kuvien kera turistiseikkailuista. Nyt on taas ryhdyttävä tähän päivään ja arkeen: koirat ulos, hevosen hoitoon, ruokaostoksille... Vaikka välillä ajatteleekin, ettei tee oikeastaan mitään, silti päivissä ei tunnu riittävän tunnit. Olisi vain niin mukavaa, etenkin nyt auringon paistaessa, ulkoilla tuntikaupalla koirien kanssa, hevosen kanssakin saa aikaa vierähtämään, mutta jossain välissä on kai pakko syödä, siivota ja pestä pyykkiäkin. Onneksi kesäaikaan pärjää vähemmällä unellakin, joten ilta-aikaan voi hyvin tiskata.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

17. Googlen sairastuttama

Kolmen kulttuurin vappu on melko hiljainen. Italialaisilla on vapaapäivä, mutta perinteistä vapunviettoa ei täällä ole. Normaali vapaapäivän käydään syömässä, kävelyllä, mennään maalle/rannalle siis. Hollantilainen ei vietä vappua lainkaan. Eilen hollantilainen vahtasi uuden kuninkaan kruunajaisia. Ovat olleet pari vuotta samalla luokalla koulussa. Hollantilainen oli salaa vuokrannut mopoaan nykyiselle kuninkaalle, kunnes vanhemmat olivat kieltäneet. Oh, melkein sukua julkkikselle. Suomalaisen vappu taas, noh, tein simaa. Sima ei muutaman vuoden tauon jälkeen maistunutkaan niin hyvälle kuin makumuisti väitti, eikä varsinkaan yhtään samalle kuin äidin tekemä. Munkkeihin olisi tarpeet ostettuna, mutta taitaa jäädä paistamatta. Hyvä niin, läski on taas repsahdellut syömisissään.

Muutama yö sitten heräsin ja pelkäsin kuolemaa. Ylävatsaan sattui, poltti ja kramppasi. Hetken kiersin keittiössä, kunnes oli pakko herättää hollantilainen. Hollantilaisen tuomio oli närästys. Ikinä, ikinä ennen en ole moisesta vaivasta kärsinyt. Join muutaman kulauksen Pepsiä ja rehellisen röyhtäilyn jälkeen olo alkoi helpottaa. Sama toistui toissayönä - nyt tosin jo hetki maatenmenon jälkeen ja lievempänä kipuna. Eilen käytiin apteekissa hakemassa lääkkeitä. Meidän apteekkarilla seisoo silmät päässä ja puhe on jopa suomalaisen mittakaavassa oudon hidasta, jäätiin hollantilaisen kanssa miettimään millaisia koktaileja se itselleen siellä kehittää. Ei se mitään, asiansa osaava tyyppi ja palvelee asiakkaansa hienosti. Närästyslääkkeet helpottivat oloa ja toivottavasti vaiva nyt pysyisi poissa, tosin pikainen google-diagnosointi herätti myös toisen epäilyn: sappikivet. Sukurasite, joiden haalimisessa tunnun onnistuvan huolella. Pitänee äidiltä kysellä, miten hänellä tuo aikanaan oireili.

Äiti muuten tulee perjantaina meille kylään. Sen sijaan, että nyt siivoaisin taloa edustuskuntoon, yritän löytää sijaistekemistä internetistä. Olen siinä hyvä. Olen aina huvittuneena seurannut äidin joulu-, juhannus- vieraita tulossa, kevät- tai mitä näitä siivouksia nyt on, kun koko talo syynätään läpi kaapeista lähtien. Nyt teen itse samaa. Tiedän, että tänään siivottuani, talo on perjantaina jo aivan yhtälailla koirankarvan ja, kiitos kostean sään, kuran vallassa. Hollantilainen kuitenkin aamulla lohdutteli, että siivotaan sitten vielä perjantaiaamuna yhdessä.