perjantai 29. maaliskuuta 2013

3. Kylä kuvina

 Pallohullut.
 Kotikatu.






torstai 28. maaliskuuta 2013

2. Basta pasta

Viime kesän olin sikäli onnellisessa asemassa, että jouduin töissä olemaan jatkuvasti liikkeellä. Päivän mittaan kilometrejä kertyi reilusti 20, siihen kun vielä lisäili heinien, rehujen tai veden kantamista armaille eläimille, sai läski hyvin kyytiä. Ei juuri tarvinnut miettiä, mitä suuhunsa laittoi. Ei kyllä ollut työpäivän jälkeen energiaakaan miettiä mitä söi. Talven tullen jämähdin enimmäkseen sohvalle hollantilaisen kanssa, jolla tuohon varteen ei tunnu tarttuvan mikään, kun taas suomalaisen jo valmiiksi persjalkaisen perse on kasvanut kasvamistaan ja jalat lyhenneet entisestään. Italialainen ruokakulttuuri pastoineen on auttanut perseen kasvua kummasti. Kun nyt kuitenkin kevät yrittää edetä ja kesä oletettavasti koittaa, on mieleen iskenyt kauhu. Eihän tämä perse enää mahdu viime kesänä kivalle perseelle ostettuihin kesävaatteisiin. Nyt loppuu siis tuo järjetön pastan mättäminen, leipäkin saa olla jäähypenkillä ja hollantilainen saa pitää kaikki suklaat ja muut herkut itsellään. Järki sanoo, että tämän pitäisi toimia, koirien kanssa kuitenkin väkisin tulee ulkoiltua lähes pari tuntia päivässä, säästä riippumatta.

Säästä tosiaan, kevään pitäisi olla nyt. Toki Suomeen verrattuna meillä vallitsee jo terassikelit, mutta sen verran italialaistumaan olen päässyt, ettei minua vielä lämmitä. Mittari näytti +8 tänään, kun hollantilaisen kanssa etsittiin tiemme sumun läpi viinitarhalle. Kiristettiin ja korjattiin viinien rautalankoja tunnin verran, kenkiin mukavasti kertyy mudasta lisäpainoa, kun niillä kiipeilee rinteitä ylös ja alas, on läskinkin perse kiitollinen. Käytiin vielä yhden tuttavan luona kahvilla tuohon päälle, hän oli ollut juuri lähes kaksi viikkoa matkoilla, joten vanha kivitalo oli lähes yhtä lämmin sisältä kuin ulkoilma. Kotiin päästyä kylmä todella oli luissa, kaksi tuntia peiton alla auttoi, mutta ulos ei enää tekisi mieli. Sääennustehan lupaa samanlaista säätä aina huhtikuun puoliväliin asti.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

1. Alku

Kirjoitin pikkutyttönä runoja. Pitkään haaveilin kirjailijan urasta. Lukion jälkeen lopetin pöytälaatikkokirjailijan urani kokonaan. Olen 26-vuotias ja tämä on viides aloittamani blogi. Haluan blogin, jolla on lukijoita.

Muutin pois Suomesta loppuvuodesta 2010. Ensin Belgiaan, josta päädyin Saksan kautta Italiaan. Olin lähes kaksi vuotta töissä hevosenhoitajana tyyliin 6 päivää 14 tuntisia työpäiviä ja yksi vapaa. Kävin välillä auttamassa viinirypäleiden sadonkorjuussa. Sain uusia ystäviä, opin kieltä ja nautin.

Syksyllä 2012  hollantilaisesta kaverista tuli miesystävä. Ison koiran kaveriksi hankittiin pieni koira. Haaveilen hevosista ja turisteista. Tajusin elämäni juurtuneen tähän pohjois-Italialaiseen kylään. Oppiiko hollantilainen suomea, kääntyykö suomalaisen italia sujuvaksi? Mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin viini on lasissa.

Lyhyesti tämä on Italiassa asuvan, hollantilaisen kanssa seurustelevan suomalaisen naisen life style-blogi. Kaukana muodista, kokkinakaan en ole parhain, sisustaminen kiinnostaa harvoin eikä koiraharrastuksestakaan juuri mitään irtoa. Tämä on minun arkeni.