tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

On aika kääntää katse hetkeksi kuluneeseen vuoteen. Paljon hyviä muistoja mahtui tähänkin vuoteen, mutta mukaan mahtui myös joitakin huonompia hetkiä. 
Tammikuu 2013



 Tammikuussa meillä oli ihmeen paljon lunta. Pihalla tuli möyryttyä paljon.

 Pikkukoira oppi kapuamaan portaat ylös.

Tehtiin ullakolla suursiivous - kaikki turha ja käyttökelvoton heitettiin pois.
Paljon tavaraa vielä jäi, osaa ei vain raaski heittää pois.

Helmikuu 2013



Helmikuun alussa nautittiin hetki keväisestä säästä.

Takatalvi kuitenkin iski, tuoden lähes 40cm uutta lunta.

  Etenkin pikkukoiralla oli ongelmia paakkuuntuvan suojalumen kanssa.

Maaliskuu 2013



Maaliskuu alkoi vielä varsin lumisissa merkeissä
-koirat nauttivat.

 Pian kevät vei voiton.

Varmin kevään merkki on lemmmikkien karvanlähtöaika.

Huhtikuu 2013

Esikot ovat kevään ensimmäisiä kukkia.

Persikkapuiden kukintaa.

Talven jälkeen pyykit voi taas kuivattaa ulkona.

 Festa della liberazione.

Toukokuu 2013

 Toukokuun alussa mammuttia muistuttanut seniori muutti meille.

 Viini kasvoi hurjaa vauhtia, ja uusia oksia sidottiin lankoihin kasvamaan.

 Saatiin Suomesta rakkaita vieraita, jotka vietiin Genovaan...

 ...sekä keilaamaan.

Kesäkuu 2013

Seniori nautti ruohosta.

 Koirat puolestaan nauttivat (enemmän tai vähemmän) joella.

 Juhannus-picnic vietettiin koko porukan voimalla.

 Hollantilainen sai luvan kokata - kerrankin jotain ei-muussattua.

Heinäkuu 2013

Heinäkuussa nautittiin hiljaisista auringonnousuista.

Persikkasato oli parhaimmillaan.

Pari päivää tuhlattiin viinin pullotuksessa.

  Viilenevät illat käytettiin hevosen kanssa touhuten.

Elokuu 2013

Hollantilaisten vieraiden kanssa pakoiltiin hellettä joella.

Tallilla kasvaneet tomaatit kypsyivät.

Juniori liittyi meidän remmiin.

 Marjaretkellä törmättiin perhosiinkin.

Syyskuu 2013

 Pikkumustan kanssa aloiteltiin ratsastaminen.

 Iso koira valmistautui metsästyskauteen.

 Rypäleiden sadonkorjuu alkoi.

 Loppukuun sateilla sytytettiin ensimmäisen kerran tulet takkaan.

Lokakuu 2013

 Lokakuu alkoi sumuisena ja useimmiten sateisena.

 Hevoset nauttivat mutakylvyistä.

 Oma lokakuuni katkesi sairaalareissuun.

 Iso koira tajusi hevosten myslin olevan herkkua.

Marraskuu 2013

Marraskuussa posti toi kunnon eväät Suomesta.

 Kuun alussa säät suosivat meitä.

 Ikkunalaudalle ilmestyi tryffeleitä.

 Kuun lopussa nautittiin hetki ensilumen riemuista.

Joulukuu 2013

 Joulukuussa olin tutuissa maisemissa sairaalassa.

 Joulun pyhien sateet saivat ojat tulvimaan ja
myös vedenjakelu pätki tukkeutuneiden putkien takia.

Koirat ovat päässeet tallille mukaan pitkästä aikaa.

Aattona todettiin jälleen, että hollantilaisella on järkyttävän suuret kädet.

Näiden kuvien myötä toivotan onnellista uutta vuotta lukijoilleni, olkaahan varovaisia niiden rakettien kanssa!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Huoleton on hevoseton

Sanotaan, että huoleton on hevoseton, vaan kun ei noita ilmankaan osaa olla. Eilen kaikki meni taas niin vikaan, kuin vain voi ja illasta voin fyysisesti pahoin päivän sattumien takia. Meillä oli hollantilaisen kanssa tarkoituksena siivota koko talli, ja aloitettiin urakka viemällä hevoset aamulla ulos. Juniori esitti jo turhan tutuksi tullutta rodeohyppelyään heti tallin ovista ulos päästyään. Sinänsä minua ei haittaa, jos se eläin siellä narun päässä hyppelee ja loikkii, mutta pikkuhiljaa on alkanut pelottaa, kun hevosen etukaviot huitovat ilmaa säännöllisin väliajoin suht lähellä minua. Hyppelyiden jälkeen saatiin juniorikin tarhaansa, ja pojat jäivät syömään ruohonrippeitä. Kolmatta kottikärryä tyhjentämään mennessä hollantilainen huusi minut hätiin: juniori jahtasi senioria tarhassa, eikä kyseessä ollut mikään "siirrypä siitä" -keskustelu, vaan ihan kunnon potkien ja purren suoritettu häivy-operaatio. Seniori yritti karkuun, mutta joutui nurkkaan, sai jalkansa metallisen aidan väliin ja jäi jumiin. Tässä vaiheessa pääsin itse väliin: hätistin juniorin pois ja jäin rauhoittamaan senioria. Hevoset takaisin talliin ja vammojen kimppuun. Seniori sai rytäkässä etujalkaansa vertavuotavan haavan, mutta onneksi varasi jalalle painoa. Pestiin haava ja lutrattiin betadineä ennen kuin suunnattiin apteekkiin hakemaan sidontatarpeita. Talliin jäi toipilas ja hullu.

Kahvikupin äärellä juteltiin asiaa läpi, ja totesin että juniori ei jää meille. Seniori on ansainnut rauhalliset eläkeläispäivänsä, enkä halua ottaa uutta riskiä, josko juniorilla olisi parempi päivä. Juniori ei myöskään osaa olla yksin, joten ollaan pattitilanteessa. Juniori tarvitsee kodin, jossa se saa olla ulkona laumassa, jossa sillä on kavereita hevosenleikkiin, sekä säännöllistä liikutusta. Muta-aikaan kentättömällä tallilla hevosen liikutus ei ole ihan helppoa, ainoa tienpätkä, jolla voi ratsastaa säällä kuin säällä, vaatii pätkän isolla autotiellä ratsastamista, enkä juniorin kanssa sille pätkälle lähde. Varmasti oikeassa paikassa ihan mahtava hevonen, nyt vain täytyi todeta, että meillä ei ole sille sopivaa kotia. Harmittaa tietysti, mutta jo hevosen hyvinvoinnin kannalta on parempi näin. Lisäksi, jos hevosen kanssa saa koko ajan olla varuillaan, siihen ei pysty luottamaan ja useasti jopa pelottaa, on kaikkien kannalta parasta myöntää, että nyt riittää.

Verta ja betadineä, näyttää pahemmalle mitä on.

Maanantaina käydään juttelemassa juniorin omistajan kanssa (vaikka puhuttiinkin, että ostettaisiin se pois, mitään siitä ei vielä olla maksettu) ja katsotaan miten käy. Toivotaan, että lopputulos on tyydyttävä kaikkien osapuolien kannalta.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Blondi leipoo

Nyt kun viimein meille minulle saatiin hankittua sähkövatkain, pääsen oikeasti leipomaan jo kauan kaivattuja herkkuja. Ensimmäisenä toteutettavien leipomusten listalle pääsi porkkanakakku. Jokainenhan tietää tuon ihanan ällömakeasti kuorruten kakun? Kaikki tarpeet oli hankittuna: tomusokeria ja tuorejuustoa, löysin jopa vanilliinisokeria. Vaan kun kaikki tarvittava oli koottu esille ja kakun valmistus lähtökuopissaan, tajusin ettei meillä ole raastinta! Tai on, kaksikin, parmesaanijuustolle tarkoitettua. Sellaisia pieniä, enemmän jalkaraspia muistuttavia raastimia. Oma kärsivällisyyteni riitti noin puolikkaan porkkanan tuhoamiseen tuolla miniraastimella, onneksi hollantilainen hääri keittiössä kysellen voisiko auttaa. Raukka ähräsi vielä neljä isoa porkkanaa pieneksi hötöksi ja yhdessä todettiin, että seuraavaksi hankitaan ihan oikea raastin.


Ihan hyvä siitä tuli, enemmän tietty olisi voinut laittaa sitä porkkanaa. Hollantilaisellekin maistui, vaikka tuo olikin kovin epäileväinen porkkanakakun suhteen.

Illallista syödessä koin taas suuren ahaa-elämyksen. Yleensä juon Lidlistä ostettua jääteetä, josta tykkään hurjasti. Toisinaan tulee ostettua satunnainen pullo muualta, mutta aina ne on hirveän makeita. Eilen pöydässä oli tuo vakiopullo, sekä jo tyhjentynyt satunnaispullo, kun palaset loksahtivat paikoilleen. Tuo vakiotee on sitruunan makuista, kun taas satunnaisesti ostetut ovat aina olleet persikan makuisia. Luonnollisestikin se persikka on makeampaa... Blondi kuittaa.